Helsingin Kisa-Veikkojen yksi pitkäaikaisimmista toimijoista ja pitkän linjan puurtajista on poissa. Jo 1950-luvulta aina 2010-luvulle seuran toiminnassa eri tasoilla mukana ollut Ilkka Mattila menehtyi marraskuun 15. päivänä sairauskohtauksen seurauksena.
Ilkalle Helsingin Kisa-Veikot oli iso osa hänen koko elämäänsä. Hänet tunsi myös moni pääkaupunkiseudun yleisurheilutoimija ja piti arvossa hänen muidenkin seurojen kuin HKV:n tapahtumissa tekemäänsä työtä.
Helsingin Kisa-Veikkoihin Ilkka tuli jo 1950-luvun lopulla. Töölössä asuva pikkupoika löysi äidin kanssa tien Eltsun treeneihin, jossa silloinen nuorisovetäjä Jaska Taipale otti Ilkan siipiensä suojaan. Toinen tärkeä HKV:n henkilö oli Olavi Lehtisalo, jota Ilkka Mattila kävi mm. Pirkkolan liikuntapaikoissa tapaamassa ja jolle hän kertoi kuulumisiaan puhelimitse.
Vaikka Ilkan oma urheilu-ura ei tarjonnut mainetta ja menestystä, osasi hän innokkaana urheilukipinän puremana nauttia muiden kisaveikkojen menestyksestä sekä seuran tarjoamasta muusta toiminnasta. Mukana seuran toiminnassa hän oli kuitenkin tiiviisti, sillä hänen elämässään ei juuri muita kavereita ollut. ”HKV oli hänen kaverinsa”, toteaa Harri Palmu, joka tunsi Ilkan pikkupojasta alkaen.
Vuosien saatossa Ilkka Mattila osallistui todella aktiivisesti kaikkiin HKV:n järjestämiin tapahtumiin, sillä mukaan mahtui niin Maailmankisoja, SM-kisoja sekä sadoittain pienempiä urheilukilpailuja ja muita talkootapahtumia. Arvokisoissa tehdyn vapaaehtoistyön määrä oli hänen osallaan mittava: Helsingin EM-kisat 1971, MM-kisat 1983 sekä 2005, Veteraanien EM-hallikisat 2007 ja tietenkin lukuisa määrä Suomi-Ruotsi maaotteluja.
”Voi sanoa, että Ilkka eli Eltsussa ja Stadikalla (HKV:n toimisto, sisärata) ja Liikuntamyllyssä lukuun ottamatta näitä viimeisiä vuosia, jolloin hänen äitinsä oli kuollut, tapaturmakin sattui, ja elämä alkoi mennä kaikin puolin huonompaan suuntaan, kohti yksinäisyyttä ja huonokuntoisuutta”, muistelee Harri Palmu.
Luonteeltaan Ilkka oli aika itsepäinen, mutta kyllä hänen kanssaan tuli toimeen, sillä hän oli tavallaan huolehtivainen, mitä HKV:n asioihin tuli. Volkswagenin varaosapuolelta töistä pois joutuminen oli 1990-alkuvuosien laman aikana hänelle ymmärrettävästi kova isku. Tässä työssään Ilkka Mattila viihtyi, sillä hän pääsi työssään hyödyntämään hyvää muistiaan. Ilkan vapaa-ajan harrastuksiin kuului sanaristikkojen täyttäminen ja niiden postittaminen pienten rahapalkkioiden toivossa. Viimeisinä aktiivisina vuosinaan hänet tapasi usein Eltsun kahvilassa kynä kädessä ristikkoja ratkomassa.
Meille Kisa-Veikoille ”Mate” oli tuttuakin tutumpi toimija kaikissa mahdollisissa kisoissa, tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Ilkkaa uskollisempaa HKV-henkistä ihmistä on vaikea löytää. Hän oli seuralle monella tavalla korvaamaton toimija, ja toisin päin ajatellen, HKV oli hänelle korvaamaton tukipilari pitkän elämän varrella.
Reijo Siitonen Seppo Martiskainen
Hieno muistokirjoitus Matesta!